Ihan ensimmäiseksi haluaisin antaa pienen selvennyksen tähän blogini osoitteeseen, sitä on nimittäin vähän ihmetelty. Eräällä tutulla miksaajalla on lippis, jossa lukee 'Puukorva'. Kun mietin osoitetta, niin olin aika hankalan paikan edessä. Koska roudarit oli jo varattu, eikä säätäjä oikein toimi nettiosoitteissa ääkkösten takia, niin päädyin sitten tähän. Pahoitteluni, jos se herättää sekaannusta, se ei todellakaan ollut tarkoitukseni.

Do diiiiiih. Nyt on sitten Pirkkahallikin tullut nähtyä. Onhan se päähalli aika iso, mutta oli kyllä täynnä yleisöä, kuitenkin. Nokia Mission perinteistä helatorstaihäppeninkiä olimme tekemässä. Onneksi meillä oli Jonzun ja kumppaneiden kanssa vastuulla vain lastenhallin tekniikka. Sijainti oli D-halli, jos se jollekin sanoo jotain. Oli kyllä kiva olla vaihteeksi taas keikalla paikassa, jossa sähköjen suhteen ei ollut minkäänlaisia ongelmia. Meinasi suorastaan olla ongelma päättää, mistä sähkö otetaan, kun mahdollisuuksia oli niin paljon. :) Lisää tällaista. Tosin, akustiikka olikin sitten puolestaan aivan järkyttävä. Sellainen ihana 4-5s kaiku, joka vielä sisältää kaiken muun ihanan lisäksi etu- ja takaseinien välillä sinkoilevia viivekaikuja. Argh. Ei semmoista enää, kiitos. Rakennuskompleksissa oli myös lisäksi poikkeuksetta harvinaisen viileä koko ajan. Kun pysähtyi paikalleen, oli pakko vetää pitkähihaista päälle, uusi flunssa ei enää houkuttele kovin hirveästi Porin keikan jälkeen... Tässä pientä makua päähallin lavasta, tuo takascreen oli toteutettu kuudella videotykillä ja videoserverillä, joka pilkkoi sisääntulevan kuvan noille tykeille. Ja oikealla näkyvä risti toteutettiin kahdella tai kolmella valolla, joita vain rajattiin sopivasti.


Oli myös sinällään ihan jännä olla tekemässä tapahtumaa, jossa oli hommissa gospel-piireissä av-puolella puuhailevia henkilöitä vähän joka puolelta Suomea. Tulipa siinä sivussa nähtyä kaveriakin, joka on ollut muutaman vuoden toisella puolella mualimaa. Sielläkin tosin opetti äänentoistohommia muiden töidensä ohessa. Miksaaja on miksaaja, vaikka voissa paistaisi. :) Kiitokset Markukselle ajatuksista ja toivotaan, että projektista tulee jotain. Jos siitä tulee, niin varmaankin tulette kuulemaan siitä täälläkin, mutta vielä tällä hetkellä täytyy olla ihan hyshys...

Mutta siirrytäänpä sitten itse keikan kommelluksiin. Oli taas niitä mukavia keikkoja, että varastolla piti olla vasta vähän ennen klo 11. Vaihteeksi niinkin, mutta enpä pistänyt vastaan, ihan mukavaa on välillä nukkua pitkäänkin... Oli jo alusta lähtien tiedossa, että joudumme tekemään ainakin kaksi reissua varaston ja Pirkkahallin välillä, ja niinpä pakkasimme ensimmäisen lastin varsin tiiviisti. No, jossain vaiheessa varaston ja Pirkkahallin välillä tuli huomattua, että seuraavasta lastista on tulossa aika pieni, eli ihan hyvin siihen olisi mahtunut osa ensimmäisen kuorman tavaroista... No, tulipa kokeiltua, että kaikki tarvittava mahtuu mukaan lauantaina Kangasalan Markkina-Gospeliin. Ja ainahan sitä miksaajien tetristä on kiva pelata, eikös juu?

Meillä oli tarkoituksena myös kokeilla uutta pa-konfiguraatiota, jota on tarkoitus käyttää sitten juhannuksena Keuruulla. Muuten se olisi jopa saattanut olla ihan toimiva, mutta ripustuksessa on vielä enemmän kuin paljon hiottavaa. Kaappien omat ripustusraudat kun eivät oikein tue roikottamista haluamallamme tavalla. Niiden isoveljet kyllä tukisivat, mutta minkäs teet. Eli, käytössä oli 2*RCF ART310A puolellaan, mutta kun ripustusrautoja ei ole tarkoitettu trussista/telineestä roikutettavaksi pystyasennossa, niin ei vain ole. Jotain tarttis keksiä juhannukseen mennessä, tai muuten ei kyllä hyvä tule. Palaan varmaankin asiaan viimeistään silloin, jos en jo aiemmin. Valitettavasti ei vain tarttunut tuosta rakennelmasta yhtään kuvaa kameraan. No, jos sitten juhannuksena...

Onneksi meillä oli muutama osaava roudarikin tällä keikalla, niin pystyimme Jonzun kanssa pääasiassa keskittymään äänihommiin. Tosin, leppoisan aikataulun ansiosta olisi ne valotkin kyllä ehtinyt ihan hyvin pystyttää... Mutta, aina se on kiva kun ei moneen hommaan tarvitse venyä. Kävin nimittäin saksan tentikin vääntämässä keskiviikkoiltana kesken rakennuksen.


Kotiin myös pääsi mukavan aikaisin keskiviikkona, ja kun torstainakin piti olla takaisin hallilla vasta kymmenen tienoilla, niin meinasi ihan mennä lekotteluksi elämä. Tapahtumassa oli lisäksi huomioitu varsin mukavasti talkoolaisten ja vastuunkantajien muonitus, ja sekin oli vain positiivista. Tyhjällä vatsalla kun ei jaksa kovinkaan pitkään roudata. Tai no, neste on kyllä huomattavasti tärkeämpää, tuli sekin taas vaihteeksi huomattua torstai-iltana. Meinasi taas olevinaan olla pientä nestehukan poikasta, vaikka yritänkin nykyään pitää siitä puolesta tarkkaan huolta. Nestahukka yhdistettynä väsymykseen ei ole roudaushommissa kovin mukavaa, en suosittele kokeilemaan.

Torstai ei juurikaan ollut keskiviikkoa vauhdikkaampi päivä. Meillä oli kolme tunnin mittaista tilaisuutta koko päivän aikana, joten vähän meinasi välillä mennä elo turhan hiljaiseksi. Mun puolesta siellä olisi voinut olla enemmänkin tilaisuuksia, mutta ehkä ensi kerralla? Mä kyllä jouduin (vai sain?) miksaamaan kaksi noista tilaisuuksista, mutta vähän jäi paha maku suuhun, kun ei siitä hyvää saanut tekemälläkään. Pitää vain yrittää aina ajatella noiden jälkeen, että parhaani tein, muuta minulta ei voida vaatia. Onneksi kuitenkin Nalle oli tuttuun tapaan mukana, niin oli edes jotain tuttua ja turvallista. ;) Kuvasta kiitokset valomiehellemme Heikille.



Illan viimeinen esiintyjä, AOC, keksi varsin mainion tavan pitää yleisö hyppimässä lähellä lavaa. Vielä kun sattui niin, että varsinkin keikan alussa kohdeyleisö ei oikein ollut paikalla, niin tästä oli erityisesti hyötyä. Heidän musiikkinsa uponnee sanoitusten osalta ehkä enemmänkin teini-ikäisiin ja sitä vanhempiin, mutta koska paikkana oli lastenhalli, yleisön keski-ikä oli varmaankin alle kymmenen. Onneksi kuitenkin kohdeyleisöäkin valui vähitellen paikalle, ja lopussa sitä oli jo ihan kivasti. Ai niin, haluat varmaan jo tietää tuon yleisön viihdyttämiskeinon? Se on ihan helppoa, tarvitaan vain iiiiso kasa karkkia, ja niitä sitten paiskotaan yleisön joukkoon. Kyllä siellä vähän isommatkin ryntäili niiden karkkien perässä. ;) Meidän roudaajien onneksi niitä eksyi myös jokunen kappale lavan alle, josta ikävä kyllä jouduimme ne siirtämään parempiin taskuihin (tai ehkä paremminkin vatsoihin) loppuroudauksen yhteydessä. Tuossa vielä kuva AOC:n meiningistä:


Sinällään jäi kyllä vähän mietittymään (kieli poskessa tosin), että milloinkohan sitä voisi saada työsopimukseen pykälän, jossa olisi tehtävänkuvauksen kohdalla pykälä "Tekee vain av-kalustoon liittyviä töitä". Joku tuohon sitten totesi 'Jaa, mihin työsopimukseen????' ;) Jouduimme nimittäin taas roudaamaan hieman ylimääräistäkin, kuten trampoliinin, mattoja, tyynyjä ja pomppulinnan. Kyllä, luit oikein, lapsille oli järjestetty pomppulinna. Sen täyttyminen muuten kestää vain noin 3 minuuttia, Jonzu tarkisti kellon kanssa, kun tuli kiistaa roudaajien kesken. Mutta ihan vakavasti puhuen, niin kyllähän luonnollisesti kaikki tarvittava roudataan, varsinkin jos kerran samaan suuntaan ollaan menossa (puoli)tyhjällä autolla.


Loppuroudauksen aikana meinasi tosiaan vähän heikottaa, ja syyn jo kerroinkin aiempana. Ei ole kiva huomata, ettei caset enää nousekaan samaan tahtiin kuin vielä muutama tunti aiemmin. Kotiin onneksi pääsi suhteellisen aikaisin, joskus vähän puolen yön jälkeen olimme Saana-Maaritin kanssa kotona. Kun kotona nousi autosta, meinasi olla vähän skitso olo, heikotti paljon, oli kaamea nälkä ja päänsärky. Se ehkä eniten ihmetytti, että oli kuitenkin pystynyt autolla ajamaan ihan hyvin, mutta kotona ei meinannut enää jaloillaan pysyä...

Onneksi on sentään yksi lepopäivä edessä ennen lauantaina olevaa Markkina-Gospelia. Saas nähdä mitä siitäkin tulee, joutuuko taas tekemään jotain muutakin roudauksen lisäksi yms. Auto on onneksi pakattu, niin ei tarvitse aamulla mennä varastolle.