Ihan kivaa se kyllä on, ettei tarvitse vain istua toimettomana koko keikkaa. Vaikka aiemmin totesinkin, että auto oli jo pakattu Pirkkahallin jäljiltä, niin siitä huolimatta joutui lähtemään taas ihan liian aikaisin. 0645 oli kello soimassa, ja Jonzu tuli siinä vähän kasin jälkeen hakemaan. Sinällään oltiin kyllä ihan liian aikaisin liikkeellä, että jäi taas liikaa aikaa "siestan" viettämiseen, vaikkei edes tehty kovin ripeästi hommia. Mutta kun ei ollut meistä kiinni... On tuossa tietysti se puoli, että ehtii säätää ja kokeilla vähän paremmin, mutta sitten taas toisaalta, naureskelin Jonzulle, että turnauskunto vähän meinaa rapistua, kun liikaa tekee rauhallisella tahdilla hommia. Ei sitten enää osaa tehdä nopeasti tarvittaessa. No, ehkei se nyt ihan niinkään ole (ainakaan yksyhteen... ;)
Lava täällä Kangasalan lukiossa on ihan poskettoman iso verrattuna Pirkkahallin lastenlavaan. Tämä on varmaan 3-4 kertaa sen lavan kokoinen, vaikka tila onkin aivan huomattavasti pienempi. No, tämä lava alkaa jo näyttää lavalta, se Pirkkahallin lava oli lähinnä koominen niin isossa tilassa... Olisko ollut jotain 6x4m sen koko ja ahdastahan siellä meinasi tulla. Mutta täällä on siis tilaa rokata, ja ihan hyvin noi bändit kyllä tilan ovat osanneet käyttää. Ainakaan mitään kovin hirveää lava-arkuutta ei ole ilmennyt.
Yksi keikkailun mukavia puolia mun mielestä on, että pääsee käymään paikoissa, joissa ei muuten tulisi käytyä ja näkemään paikkoja, joihin ei muuten olisi edes mitään asiaa. Esimerkkinä nyt voisi mainita, että Hartwall-Areenan neljännen kerroksen vip-saunoissa on kiva saunoa ja katsella meininkiä alhaalla areenalla, vaikkei ollutkaan kyseessä lätkämatsi vaan ihan vain Assemblyt. Tänään puolestaan tuli käytyä vähän Kangasalan keskustaan tutustumassa, kun oli aikaa sen verran sopivasti ja kelikin mitä mainioin. Ihan hieno kirkko sieltä löytyi ja joku kivan näköinen vanha museorakennus lisäksi, mutta jälkimmäisen kuva ei oikein onnistunut, niin tässä nyt se kirkko ainoastaan.
Ai niin, tilan akustiikasta nyt ei tällä kertaa jaksa valittaa, aika kauhea se oli taaskin, varsinkin kun lavameteli jo yksinään oli aika kova... Sen sijaan taidan avautua roudausreiteistä. Pieni kaino toive, jos joskus voit olla vaikuttamassa keikkapaikan sijaintiin roudausreitteihin nähden, niin yritä ottaa seuraavat asia huomioon, jooko? Ensimmäinen seikka, _EI_ portaita. Toistan, _EI_ portaita. Varsinkaan sellaisia kapeita, missä ei mahdu rinnakkain kulkemaan pienenkään casen kanssa. Jos vain mitenkään mahdollista, niin suoraan lavalle (tai lavan lähelle permannolle) johtava ovi, joka olisi suurin piirtein maanpinnan tasolla. Jos tuo ei ole mahdollista, niin hissi on hyvä väliaikaisratkaisu. :) Lisäksi sieltä lavan lähettyviltä olisi kiva löytyä tarpeeksi paljon sähköä. Hyvä minimi on 1x16A ja 1x32A 3-vaihetöpseli[1]. Mielellään kuitenkin enemmän, jos vain mahdollista. Tämänkin keikan jouduimme vetämään sähkökaapista, jossa kyllä sinällään oli nuo molemmat ja lisäksi 4x16A normaalia schuko-töpseliä[2], mutta kun ilmeisestikin tuon kaappi oli kytketty vain 40A-sulakkeisiin (ainakin jos merkintöihin on uskomista...), niin meinasi vähän hirvittää. Meillä kun kuitenkin oli valoja käytössä jotain 25kW (3x6-kanavaiset himmentimet), usvakone ja 6 monitorikanavalla varustettu PA, joka jo itsessään vaatii sen 16A-voimavirtatökkelin. No joo, viimeinen bändi menossa, ja ainakaan vielä emme ole sulakkeita polttaneet, joten eiköhän tästä selvitä. Onneksi vahvistimien hyötysuhde on parantunut huomattavasti parinkymmenen vuoden takaisesta, niin sekin helpottaa näitä vähäsähköisiä tilanteita. Ei sekään huono asia ole, että tuo hyötysuhteen parantuminen on tuonut mukanaan myös päätteiden keventymisen... ;) Vaikka joku väittää tietyistä muuntajapäätteistä lähtevän huomattavasti tuhdimman bassosoundin kuin näistä nykyisistä hakkuriversioista, niin aivan sama. Ero ei kuitenkaan ole niin suuri, että sitä keikkaolosuhteissa käytännössä huomaisi, ainakaan kukaan yleisöstä, ja kun paino on pudonnut vähintään kolmasosaan, ehkä jopa enemmänkin, niin en valita. Ei, mua ei yhtään haittaa, että yhden Crestin 8001:n tilalle voin vaihtaa räkkiin ehkä jopa 3 LabGruppenin 4-kanavaista päätettä painon silti nousematta merkitsevästi. :) (Älkää nyt teilatko minua, jos ei ihan osunut yksityiskohdat kohdilleen, en tässä enää jaksa varmistaa noita tarkkoja painoja...) Niin tässä siis esimerkki epätoimivasta roudausreitistä, onneksi oli paljon auttavia apukäsiä, muuten olisimme Jonzun kanssa olleet pulassa.
[1] Tämä on se sellainen punainen ja pyöreä. Kotioloissa noita ei hirveän usein näe, omakotitaloissa saattaa olla muutama kappale, riippuen ihan talosta. Tuolla kuva siitä liittimestä http://en.wikipedia.org/wiki/Image:16A-3P-Plug.jpg ja tuolla http://en.wikipedia.org/wiki/Industrial_and_multiphase_power_plugs_and_sockets enemmän noista järeämmistä sähköliittimistä. Tosin, Wikipedian kohdalla tunnetusti kannattaa käyttää paljon lähdekritiikkiä. :)
[2] Schuko on se ihan "normaali" sähkörasia, mitä kotoakin löytyy n kappaletta, mallia tämä http://en.wikipedia.org/wiki/Schuko
Tästä eteenpäin kirjoittelut on tehty nyt keskiviikkona keikan jälkeen töissä. Valitettavasti nyt kesti näin pitkään, kun on läppärin kanssa ollut vähän härdelliä ja tekstin alkupätkät ja kuvat olivat sen hajoamispisteessä olevalla kovalevyllä... Tässä juuri sain pelastettua sieltä suurin piirtein kaiken tarpeellisen ja kohta varmaan testaan, että auttaisiko kovalevyn vaihto, vai onko se muuten vain ottanut liikaa osumaa. ei kiva juttu ollenkaan.
Niin, keikasta siis selvittiin hengissä ihan hyvin ilman sen suurempia ongelmia. ja sähkötkään eivät loppuneet. Onneksi oli taas osaava valomies matkassa, niin oli edes jonkin näköistä, kun Jonzun mukaan ei todellakaan ollut minkään kuuloista suurimman osan aikaa. Sali ja sen olematon akustiikka... Seuraavassa kuvassa illan yksi esiintyjistä, The Truth, ja hieman makua valoista.
Niin, akustiikka siis oli taas ongelma, ja erityisesti lavamelun kanssa sai tapella ihan kunnolla. Meillä oli ihan outoja kierto-ongelmia sekä lavan että salin puolella. Seuraava plakaati löytyi lavan takaa, ja pitihän se heti laittaa pienenä vinkkinä rumpusetin päälle näkyviin. Kun olisikin niin helppoa...
Joku on joskus ihmetellyt, että miten ihmeessä miksaajat tietävät mitä niistä kaikista miljoonasta nappulasta tapahtuu. Eihän siinä ole mitään ongelmaa, kun on hyvät merkkinät:
Pakko kyllä myöntää, että välillä ne saattavat olla hieman kryptisiä ulkopuolisen silmistä, mutta kun itse tietää mitä mikäkin tarkoittaa, niin eikös se riitä? Silloinhan se olisi helppoa, jos tietäisi etukäteen täysin varmasti mitä tiskiin tulee ja mihin kohtaan, mutta kun aina näin ei ole, niin merkkaukset sitten elävät koko ajan rakennuksen aikana etenkin ja se vielä osaltaan lisää tuota sekavuutta. Niin, ja pikku vinkkinä 'pikku hevi' _ei_ tarkoita pientä hevaria, vaan pientä kitaravahvistinta, joka oli pitkälettisen hevarin käytössä. Ja mistä vetoa, että jos ko. henkilö näkee tämän, niin meinaa ampua allekirjoittaneen, koska ei todellakaan pidä itseään minään hevarina. No, minkäs teet, en minä koskaan ole ollut mikään asiantuntija pukeutumisessa. Hevarilta se näytti, niin hevari se sitten oli. ;)
Saatuamme kaluston illalla palautettua takaisin varastolle, olikin aika lähteä viettämään melkein kahden viikon taukoa Jonzun kanssa keikkailusta. Tosin, Jonzu kyllä epäili jo keikalla, ettei niin onnettomasti pääse käymään, että olisi noin pitkä tauko. Se myös osoittautui pari päivää keikan jälkeen todeksi, kun tuli lisänakkia. No, tuo seuraava keikka on onneksi vasta ensi viikon torstaina, ja sitä ennen pitäisi käydä paikallisen helluntaiseurakunnan yksi tilaisuus hoitamassa. 'Kuoro Pietarista' merkitty ohjelmaan, saa nyt sitten nähdä, että mitä sekin taas sisältää.
Nyt voisi taas jatkaa tuon läppärin kanssa tappelua. Sitten menee hankalaksi, jos se koko kone on hajonnut, koska siellä on muutama "aktivointia" vaativa sovellus, joiden asennukset ovat konekohtaisia... No, pitää vain yrittää jotenkin selitellä, miksi tarvitsee uutta koodia.
Ugh. Olen puhunut.
Kommentit