Heti ensimmäiseksi pieni kysymys. Kuinka monissa häissä olet ollut, joissa on ruokalistalla ollut Juustokabanossia(r) ? Tuli se(kin) koettua tänä viikonloppuna, mutta ihan hyvä idea oli kyllä. Etenkin kun muunkinlaista lihaa oli varsin riittävästi tarjolla, ja tuo oli vain yksi pieni lisä siellä muiden ruokien seassa.

Mutta joo, teimme siis Miikkan kanssa valot ja äänen kavereiden häihin. Jos vain olisin arvannut, että siitä tulee niin järkyttävän pahaa säätöä, niin olisin varmaankin miettinyt kahdesti. Ei meillä mennyt kuin joku kuusi tuntia perjantai-iltana, eikä siihen kuulunut vielä edes soundcheck tai mitkään harjoitukset.  Eihän tuo sinällään olisi paha aika, mutta kaluston määrän huomioonottaen... Ei meillä ollut kuin joku vajaa parikytä kannua katossa ja valmis PA paikalla. Ainoastaan mikitykset jouduttiin tekemään. Aikaa vaan tahtoo tuolla aina kulua, etenkin kun välillä joutuu metsästämään palaneita sulakkeita, joita ei sitten loppujen lopuksi edes löydy. Neljässä sähkökaapissa (joista vain kahdessa on periaatteessa tuon alueen sulakkeita) oli kaikki merkatut toiminnassa, mutta merkkaamattomat vai 'vara'-merkinnällä varustetut pois päältä. Ei noita jälkimmäisiä ollut kuin muutama kymmenen... Emme sitten jääneet arpomaan, mikä niistä olisi oikea, vaan typistimme valokattausta jonkin verran kun meinasi olla jo vähän kiire.

Lisäksi värikalvojen valinnassa kesti taas ihan liian kauan, kun ei ollut kunnollista kalvosettiä. Tai no, kyllä niillä rokkia tekee, mutta ei oikein hempeään häätunnelmaan sopivia löytynyt. Pari aivan loistavaa väriä osui käsiin, mutta kun niitä kalvoja oli vain yksittäisiä kappaleita. Onneksi sitten oli muutama lediparri mukana, niin saimme edes jotain vähän sinne päin valoa valkoisen rinnalle.

Näytti kyllä harvinaisen tv-studiomaiselta se hääparin paikka. Roudattiin paikalle 40cm korkea lava ja laitettiin muutama fresnel valaisemaan. Hääpari istui sohvalla edessään sohvapöytä. Lisäksi lavalla oli sellainen lattiatuuletin ja muutama kasvi sekä luonnollisesti iso pehmeä matto. Mutta oli ihan onnistunut setti kuitenkin. Aina tietysti voisi parantaa ja jos vain olisi ollut viksumpia kalvoja, mutku...

Mitähän muuta? Hääpari sai onnellisesti toisensa, ruoka oli hyvää ja erityisesti sitä oli riittävästi, sekä ohjelma sujui varsin mallikkaasti. Kelpo häät siis kaikin puolin. Etenkin kun kerrankin sai tuupata salin täyteen savua häissä. Tuli vähän fiilisteltyä morsiamenryöstön yhteydessä...

Illalla roudauksen jälkeen lähdimme vielä ajelemaan Saana-Maaritin kanssa kanssa kohti Klaukkalaa. Tarkoitus oli viettää yö sukulaisilla ja sunnuntaina ohjelmassa Korkeasaari. Ihan kivanhan niitä elukoita oli siellä käydä tuijottamassa, vaikka ei kissapedot kyllä tuollaiseen paikkaan kuulu. Nukkuvat vain aneemisesti jossain häkin nurkassa. Vuorikauriit sentään jaksoivat pomppia kalliolla, aika huisin näköistä on se.

Huomasin vain tunnin matkan päässä Tampereelta, että ei ollut mukana kuin roudauskengät (=turvakengät), joka ei oikein kyllä piristänyt mieltä. Kyllähän niillä kävelee, mutta olisi ne skandaalit kuitenkin olleet niin paljon paremmat. Tuo jotenkin kruunasi koko viikonlopun, kun olin vielä unohtanut puvustani vyön kotiin ja kaikkea muutakin. Vähän sellainen olo, että missähän ajatukset taas olivat pakatessa.

Mutta tällaista. Nyt ei olekaan vähään aikaan mitään isompia keikkoja tiedossa. Sinällään harmi, on niitä kuitenkin aina kiva tehdä. Mutta katsellaan.