Niin, nyt on sitten kokemusta siitä, että kuinka pahasti asiat voivat mennä pieleen kun ne alkavat mennä pieleen. Ja myös erittäin paljon kokemusta siitä, mitä kaikkea inhaa kommunikaation katkeaminen saattaa aiheuttaa pahimmillaan.

Olimme Sampsan kanssa tekemästä videojuttuja eräässä Helsinkiläisessä hotellissa erään kohtalaisen ison järjestön gaalailtaa varten. En viitsi tässä nyt tuon tarkemmin paljastaa mikä juttu oli kyseessä, ja myöskin muut nimet ovat muutettuja, koska en kuitenkaan halua mustamaalata ketään, tarkoitukseni on tällä(kin) kertaa lähinnä valottaa kulissien takaista elämää tekniikan osalta. ja toivottavasti joku lukija voisi tästä oppia edes jotain. Niin siis jos joku tätä sattuu lukemaan, tietysti. :)

Lähdimme aamulla Tampereelta liikenteeseen, tapaaminen oli keskustassa yhdeksän aikaan. Onneksi Sampsa oli kantanut suurimman osan tavaroista alakertaan, niin ei sitten tarvinnut kolmea kerrosta kiivetä niitä hakemassa. Illalla se kuitenkin olisi edessä... Tosin, koska lauantaina kuvattiin taas Tampereen päässä juttuja, niin osan kalustosta pystyi illallakin jättämään alakertaan muiden kannettavaksi. Eikä tuota kalustoakaan nyt ollut kuin yhden tila-auton verran. Mukavan vähän siis kun on ääni-/valomiesten romumääriin tottunut. Ihan liian paljon tuli kyllä säädettyä siitäkin huolimatta.

Kaluston pakkaamisen jälkeen ajoimme Verkkokauppaan, josta ei tietystikään löytynyt tarvittavia osia, mutta Helsinkin pään myymälässä niitä onneksi oli, joten tilasimme ne sinne. Verkkiksen pihasta lähtiessä tuli kuitenkin huomattua, että vielä oli varastolla jäänyt tavaraa, joten ei kun hakemaan. Tuli sitten napattua samalla (onneksi) mukaan vähän äänikalustoakin, sekalaisia piuhoja yms. Eli sinällään ihan hyvä, että jouduimme ne pienet kaiuttimet sieltä varastolta hakemaan.

Matkalla kohti pääkaupunkiseutua totesimme, että illasta olevat tiedot olivat vähintäänkin puutteellisia, ja se todennäköisesti tulisi aiheuttamaan harmaita hiuksia. Toisaalta, eikös elämä olisi liian tylsää jos kaikki olisi liian hyvin tiedossa ja hoidossa jo etukäteen, eihän sitten olisi mitään haasteita, vai? Emme siis tienneet tarkkaan kaluston tarvetta, henkilökunnan määrää tai illan kulkua, mutta mitäs pienistä. Helsingin päässä piti vielä kiertää Verkkokaupan kautta hakemassa tilatut osat, ja sitten kohti pääkallonpaikkaa, joka osoittautui aika paljon hienommaksi hotelliksi kuin olin osannut edes kuvitella. Onneksi kuitenkin henkilökunta taisi olla kohtalaisen tottutunna siihen, että tekniikkaväki ei aina käytännön syistä johtuen voi olla pukeutuneena hienoihin vaatteisiin tai tuoksua ruusulle. ;)

Tutustuimme Sampsan kanssa keikkapaikkaan, ja jäimme odottamaan illan organisaattorilta lisäohjeita. Kutsukaamme häntä vaikka Peteksi tässä yhteydessä. Hän saapuikin jossain vaiheessa, ja pääsimme kasaamaan kalustoa. Tässä vaiheessa voisi todeta, että meiltä oli tilattu seuraava kalusto: 2 kameraa, 4 videomonitoria, tekstigeneraattori sekä videomiksauskalusto. Tämän lisäksi meillä oli mukana 1 varakamera, 1 varamonitori, äänimikseri ja kasa äänipiuhoja. Illan aikana selvisi, että monitoreita olisi tarvinnut ainakin 2 tai 3 lisää vielä noiden viiden lisäksi.

Meillä oli kuvauskalusto valmiina vajaa 1,5h ennen h-hetkeä, ja siihen mennessä oli selvinnyt, että inserttejä[1] ajettaisiin joko beta-nauhalta tai dvd:ltä. Meille oli myös toimitettu joku hieno "pro" dvd-soitin, jota ei kuitenkaan monista yrityksistä huolimatta ollut saatu synkattua yhteen kalustomme kanssa. Kuva kyllä näkyi, mutta se ei paljoa lohduta, jos siitä näkyy vain puolet. Kun olisikin varastolla tiennyt tuon dvd-tarpeen, niin olisi ottanut varmasti toimivan soittimen mukaan... Kuva meni aina hieman erikohtaan näytöllä kun virrat kytki päälle, joten kun tarpeeksi kauan jaksoi vain tuota virtakytkintä rämpytellä, niin se oli "tarpeeksi lähellä".

[1] Insertti on siis tässä tapauksessa sellainen edeltä kuvattu videonpätkä, joka ajetaan esim. uutislähetyksessä uutisten sekaan. Tai jossain haastatteluohjelmassa, tai tai tai... Ja tiedän kyllä, määritelmä ei ehkä ole paras mahdollinen, mutta minkäs teet kun terminologia ei allekirjoittaneella ihan vielä ole niin hyvin hallussa kuin äänipuolella...

Pete oli pitkin päivää hävinnyt hakemaan lisää kalustoa ympäri Helsinkiä, eikä meille oikein ollut muodostunut kovin selkeää kuvaa illan ohjelmasta. Ei, kalustoa ei haalita ympäri kaupunkia varsinaisena tapahtumapäivänä, vaan tuo hoidetaan tarpeeksi ajoissa. Sääliksi kävi myös tapahtuman varsinaisia organisaattoreita, jotka olisivat halunneet käydä hänen kanssan asiat läpi tarkasti ennen jutun alkua. Onneksi kuitenkin juonatajana toiminut henkilö on niin rautainen TV-alan ammattilainen, että pienet kommellukset ja viivästykset eivät häntä näyttäneet kovinkaan hirveästi haittaavan. Suuret kiitokset siitä! Meillä oli muutenkin tarpeeksi stressiä tuossa vaiheessa.

Viimeiseltä reissultaan Pete palasi vajaa puoli tuntia ennen lähetyksen alkua mukanaan kaksi isoa beta-nauhuria, joista toinen oli nauhoitukseen ja toinen toistoon. No, voinet jo arvata, että kun tappelimme vielä tuolloin dvd-soittimen kanssa, niin ei noiden täysin tuntemattomien laitteiden kytkeminen noin viime tipassa yhtään helpottanut tilannetta. Etenkin kun niitä(kään) ei saatu synkkaamaan kaluston kanssa monista yrityksistä huolimatta. No, tässä vaiheessa kello alkoi kuitenkin olla jo niin paljon, että lähetys oli alkamassa. Sain vajaan minuutin pikakoulutuksen tekstigeneraattorin käyttöön, kun Sampsa totesi sen kouluttamisen sujuvan nopeammin kuin kameramiehen homman. Sain vieläpä kaikkien haastateltavien nimet kirjoitettua valmiiksi koneelle, joten vaikutti siltä, että kyllä siitä vielä jotain tulisi.

Lähtölaskenta lähetyksen alkuun. Viisi, neljä, kolme *tsup* Pimeys. Hiljaisuus hetken. Ja sitten karjaisu, missä on sähkökaappi ja oikea sulake. Ilmeisesti se viimeisin lamppu oli sitten ollut liikaa. Joku ryntäsi hakemaan talon omia kavereita apuun, ja lopulta sulakekin löytyi. Mutta tässä vaiheessa laitteiden sielunelämästä jotain tietävä arvannee jo, että eihän sitä käännettykään noin vain päälle. Käynnistysvirta on kuitenkin sen verran suuri monessa laitteessa, että se vain räpsähti kiinni heti kun nappasi päälle. Ei muuta kuin kaikesta videokalustosta virrat pois, sulake päälle ja sitten kytkemään yksitellen virtoja takaisin. Niin ja toki pari valoa pudotettiin pois käytöstä.

Kyllä, tekstigeniksen tiedot olivat tuossa rytäkässä hävinneet, samoin kuin se dvd-aseman edes siellä päin oleva "synkka". No, se saatiin kuitenkin tällä kertaa yllättävän nopeasti tarpeeksi lähelle, niin pääsimme aloittamaan lähetyksen. Yritin sitten kysäistä Peteltä, että olisiko hänellä haastateltavien nimiä, mutta sain vain tiuskaisun ja käden heilautuksen vastaukseksi. Ei siinä sitten muu auttanut kuin yrittää kuunnella epätoivoisesti juontajan puhetta siinä vaiheessa kun haastateltava on astumassa lavalle. 5 nimestä ruutuun tuli muistaaksnei 2 ajettua, kun ei ohjaajana toimineelle Petelle oikein voinut mitään puhua/sanoa, joten eipä niitä tekstejäkään sitten saanut ruutuun näkymään.

Hetken kuluttua Pete alkoi huitoa kättään Sampsan suuntaan, että nyt on jotain vialla. Pian Sampsa onneksi hoksasi, että eihän siltä dvd-soittimelta ollut vedettyä ääniä mihinkään... Tässä vaiheessa se mukaan ottamamme miljoonapussi osoittautui korvaamattomaksi, ja äänet saatiin kuuluviin. Mutta, olivatko liu'ut ylhäällä silloin kun piti, niin siitä ei ole tietoa. Myöskin mikit olivat kiinni ja auki vääriin aikoihin, kun äänistä mitään tietämätön ohjaajamme joutui sitä tiskiä hoitamaan oman hommansa ohessa. Ai niin, ja setin lopussa juontajan piti lähteä kävelemään, jolloin ohjaaja tyrkkäsi mulla sellaisen karvamikin käteen ja melkein kiskaisi kumoon kun tarttui samalla paidan helmasta kiinni. Olisi sitten siinä noin sekunnin varotusajalla ilman mitään tietoa ohjelman kulusta pitänyt hoksata, että mun pitää juontajaa sillä osoitella hänen kävellessään pois huoneesta, ilman että näkyy kuvassa se mikki. No, eihän tuosta tullut kuin sekasotkua.

Sitten oli vuorossa pieni hengähdystauko, ja kaluston purku. Tuon aikana selvisi syy, miksi inserttien osalta oli tietoa tullut niin vähän. Ne oli vasta sinä päivänä saatu lopulliseen muotoonsa noin yhden työpäivän työmäärän jälkeen. Eli muutettua WMV:stä dvd:lle kelpaavaksi. Voitte arvata, että tuon työn tehnyt kaveri meinasi olla vähän rikki, kun kuuli, että jos matsku olisi toimitettu esim. muistitikulla meille juurikin tuossa WMV-muodossa, niin se olisi saatu ajettua ulos ilman mitään ongelmia. Eikä silloin olisi jouduttu tappelemaan sen dvd-soittimen tai jonkun toistavan beta-nauhurin kanssa....

Niin, mitä tästä opimme? Selviää paljon helpommalla jos toimittaa itse koko kaluston, tai sitten pitää joko kommunikoida _huomattavasti_ enemmän kuin tässä tapauksessa, tai olla muuten vain selkeä työnjako. Meillä siis olisi ollut lisää monitoreita varastolla, se typerä dvd-soitin myöskin, lisää kameramiehiä saatavilla, ja äänikalustoakin riittävässä määrin. Jos vain olisi tiennyt aamulla tuon. Täytyy kuitenkin tähän väliin todeta, että se mitä meiltä oli tilattu, toimi niin kuin pitikin, ja oli valmiina riittävän ajoissa. Lisäksi, kalustoa ei hajonnut ja kukaan ei kuollut tai edes loukkaantunut, joten ei se ihan täysin mönkään mennyt. :) Haluan myös muistuttaa, että tämän kirjoituksen tarkoituksena ei siis ollut loukata tai mustamaalata ketään, vaikka en ehkä ihan täysin siinä onnistunutkaan. Pahoittelen.

Tuli siinä kyllä muutaman kerran todettua setin jälkeen, että joskus näitäkin keikkoja pitää olla, niin pysyy realiteetit kunnossa. Ja osaa myös arvostaa niitä keikkoja, joiden osalta infoa on tarpeeksi saatavilla. Ai niin, muistinko jo mainita, että kommunikointi on enemmän kuin elintärkeää?

Pakkailimme siinä sitten hiljalleen ja lähdimme jossain vaiheessa ajelemaan kohti Tamperetta, jossa oli vielä edessä tarkkaamon pystytys, sekä kameroiden paikalleen laitto ja säätö lauantain kuvauksia varten. Kotiin pääsi joskus 1 jälkeen, ja sitten piti vielä odottaa Anoppia perheineen yökylään. Saapuivat joskus vähän ennen kolmea, jonka jälkeen pääsi vasta nukkumaan. Liikkeellä tuli siis oltua joku 16-17 tuntia, eli ihan sopiva määrä.

Nyt kuitenkin tämän osalta vaikenen. Näihin tunnelmiin. Ja opetelkaa nyt hyvät ihmiset sitä kommunikointia, älkää olettako sen sujuvan itsekseen.