Niin, mihinkäs jäinkään? Ai niin, säädimme siis yöllä kamerat kuntoon. Oli siinäkin varsinainen homma, 9 aikaan aamulla ruvennut hommiin, niin kyllä se 12 aikaan yöllä alkaa jo vähän tuntua. Ihmettelimme mm. ihan liian kauan kuvaa, joka jossain monitorissa oli ihan punainen ja viereissä vihreä. Syyksi paljastui rikkinäinen kamerakaapeli, lopulta. Lisäksi kameroiden muut säädöt olivat vähän hakusassa, jostain syystä nappulat olivat ajautuneet vääriin asentoihin.

Ai niin, ja unohtuipa sitä saliin ylimääräistä valoa musta-/valkotasapainon säädön ajaksi. Ihmettelimme kumman muotoisia käyriä, kunnes vasta ihan liian myöhään tuli lähdettyä saliin ja huomattua tämä kämmi. No, eipä siinä auttanut kuin tehdä homma alusta. Mutta pistetään sen pitkän päivän piikkiin. ;)

Yöllä tuli nukuttua ruhtinaalliset vajaa 5 tuntia, kun Saana-Maaritin pikkusisarukset heräilivät jo ennen kasia. Tulivat siis meille joskus kolmen aikaan yöllä, jos joku ei edellistä tekstiäni vielä ole lukenut. Olo oli siis mukavan hehkeä, ja odotettavissa oleva 11h työpäivä tuntui ihanalta ajatukselta. Eikun siis.... Hah, ja olin kuitenkin ennen Sampsaa saalemilla, vaikka olin muuta epäillyt illalla. :)

Mutta asiaan. Kyseessä oli siis Wake Upin TV-kuvaukset ja tarkoituksena mulla oli paneutua käyttömestarin hommiin entistä enemmän. Tilaisuuden aikana sitten istuin kuvatarkkailijana, koska jokaiselta paikalta pitää saada edes hieman kokemusta, käyttis kun kuitenkin on se henkilö, jonka niskaan kaikki viimeisenä kaadetaan, ja jolta odotetaan vastaus mitä kummallisempiin kysymyksiin. Jos kaikki menee hyvin, vapata aikaa on vaikka muille jakaa ennen vetoja ja niiden aikana, mutta sitten kun jotain tapahtuu, niin...

Päivän aikana mm. selvisi, että kiinteät intercom[1]-linjat eivät toimi, meillä ei ole vielä valmista koksivetoa tarkkaamosta aitioon valomiehen tv-kuvaa varten, eikä myöskään erotusmuuntajaa tuohon väliaikaiseen koksivetoon. Ai niin, ja myöskään se kolmas kameralinja ei vieläkään ollut valmis. Tämä siis aiheutti sen, että jouduimme vetämään tarkkaamosta 4 ihan liian pitkää vetoa saliin. Tarkkaamosta aitioon on noin 55-60 metrin matka katsomon poikki ja alas parvekkeelta, joten ei muutenkaan mikään ihan helpoin paikka tehdä kaapelivetoja. Miten niin neljä? No, tuo kamerakaapeli, intercom-linja muutaman metrin mittaisilla mikkipiuhoilla, koaksiaaliveto muutamalla pitkällä kaapelilla, ja lisäksi sähköveto kolmella lyhyellä kelalla ja muutamalla roikalla. Kaikki kuitenkin saatiin toimimaan ihan ajoissa. Tuo komiongelma vain hämää, kiinteät kaapelit on kuitenkin testattu ja toimiviksi havaittu, mutta nyt signaali kulki vain toiseen suuntaan. Ilmeisesti siellä sitten on jotain häikkää kuitenkin kaapelissa, mahdollisesti pari karvaa vaihtunut ristiin tai jotain. Täytynee käydä selvittelemässä asiaa lähiaikoina, se olisi kuitenkin ihan suotavaa saada kuntoon lähitulevaisuudessa.

[1] Intercom on siis se järjestelmä, jolla teknikot voivat keskustella keskenään. Järkevän videomateriaalin tekeminen olisi käytännössä mahdotonta, jos ohjaaja ei pystyisi hihkumaan ohjeita/käskyjä kuvaajille, ja muutenkin pakollista kommunikointia on yllättävän paljon eri henkilöiden välillä tilaisuutta ennen ja sen aikana.

Mitähän vielä? Hmm... Meillä oli uusi valomies opissa, ja kaksi henkilöä lavakameroissa, jotka eivät tuota ole harrastaneet aiemmin. Siitä huolimatta jälki oli paikoin aivan loistavaa, ja ne taputukset ja vau-huudot tarkkaamosta olisi kyllä pitänyt saada nauhalle. :) Oli toki ongelmiakin, koska ei hyväksi kuvaajaksi tule muuta kuin harjoittelemalla, mutta kuitenkin.

Tästäkin keikasta selvittiin hengissä, mutta selvittiinkö järjissään, niin siitä en olisi varma. Kysykää vaikka Sampsalta. :) Tosin, nyt kyllä selviää vaikka mistä kun on kerran selvinnyt 26h työrupeamasta sen irvileuan seurassa. ;) Kotiin siis pääsi siinä noin 23 aikaan illalla, reilut 11h sen jälkeen kun oli aamulla lähtenyt kotoa, eikä unta tarvinnut kovinkaan kauaa odotella.

Nyt näyttää taas olevan jokunen hetki taukoa. Seuraava videokeikka lienee noin kuukauden päästä. Ja ilmeisesti samana viikonloppuna pääsee taas Jonzun kanssa kantamaan ääniromuja. Tuli vain viestiä, että 'Sulla muuten on keikat x.x ja y.y'. No, eihän se mitään, on se hyvä, että joku kertoo milloin _pitää_ olla paikalla, tähän asti on vain kysytty pääsenkö. ;) Mutta, tämä tästä. Nyt tekemään jotain muutakin. Syödäkin voisi, ja ehkä käydä haukun kanssa pihalla. Matikkaakin pitäisi laskea, mutta eipä taida jaksaa.

Ai niin, ihan mukavaa vaihtelua kyllä nuo videohommat. On kuitenkin niin erilainen maailma, että joutuu opettelemaan uusia asioita koko ajan, ja se on vain positiivista. Ei pääse sammaloitumaan aloilleen. Hmm... Koskahan onnistuisin taas saamaan kuvia. Ärh, kun olisi se oma järkevä kamera...

Mutta. Nyt, pois. Äkkiä.