Keikkahärdellin toinen päivä valkeni erittäin ankeana sään puolesta. Räntää tuli taivaalta, ja koska mittari näytti hieman plussaa, kaikkialla oli märkää. Ja kylmää. Onneksi yöllä sai nukuttua jonkun 9h, niin oli kuitenkin ihan virkeä olo. Lähtö oli 0930, mutta luonnollisestikin oli talonmiehelle (tai kuka nyt ikinä olikaan) unohdettu ilmoittaa, että olisimme paikalla jo 11 aikaan. Niinpä sitten jouduimme sen puolisen tuntia odottamaan pihalla, onneksi pääsi katokseen. Alkoi nimittäin räntää sataa entistä enemmän ja sakeammin, välillä se oli ollut ihan puhdasta vettä.

Salissa odotti pienoinen yllätys. Järjestäjien paikalle toimittama rumpulava olikin Iso(tm). Ainakin siis kun suhteutetaan varsinaisen lavan kokoon. Lavan koko on ehkä jotain 7x8m, ja tuo rumpukoroke vie siitä puolet. Hieman hirvitti, että kuinka kaikkien 5 bändin kitara- ja bassokalusto saadaan piilotet... öö, siis sijoitettua paikalleen.

Tänään on myös onnistuttu valoilla polttamaan sulakkeita. No, se oli toisaalta odotettavissa, koska kuormaa on paikoitellen hieman liikaa. Se vain ihmetyttää, että eilen tuo ei ollut ongelma. Sulakkeiden palaminen siis. Mutta, maailma on ihmeitä täynnä. Ja tietysti eilen oli toinen valomies. Onneksi nyt keikan aikana ei (vielä) ole palanut kertaakaan, nuo tapahtuivat soundcheckien yhteydessä.

Tähän mennessä kaikki on sujunut varsin mallikkaasti. Toiseksi viimeinen bändi lauteilla, ja oikeastaan mitään suurempia ongelmia ei ole ollut. Mitä nyt allekirjoittanut unohti tarkistaa basarimikin sijainnin erään vaihdon yhteydessä. Olivat nimittäin muuttaneet rumpusetuppia enemmän kuin hoksasin... No, onneksi edes loppupuolen biiseihin saatiin se mikki paikalleen. ;) Örinää ja räimettähän tämä on kokonaisuudessa ollut, mutta jos se kerran uppoaa nuoriin, niin mikäs minä olen sitä kritisoimaan. Onneksi kukin saa vapaa-ajallaan valita (melkein) vapaasti mitä kuuntelee. Vielä kun saisi paremman puoliskon vihkittyä jazzin saloihin...

Niin, siis. Jos jotakuta kiinnostaa, bändikattaus on seuraava: Ystävyyden pilvi, Vararengas, Sotahuuto, Lumina Polaris, Vip. Näistä Lumina Polaris oli entuudestaan osittain tuttu, ja Sotahuudostakin olin kuullut, ainakin nimen. Lumina Polariksessa on vielä sellainen nostalginen piirre, että juttelimme oikeastaan ensimmäisen kerran vaimoni kanssa tapahtumassa, jossa mm. he olivat soittamassa... :) Sitä en muista, että oliko Polaris juuri silloin vuorossa vai ei kun juteltiin, mutta kyseessä oli kuitenkin ainakin joissain piireissä legendaarisen maineen saanut DED:n jäähyväiskeikan sisältänyt Koodi '03. Polariksesta huomaa kyllä, että ovat soittaneet tuon 2003 syksyn jälkeen aika monessa paikassa, sen verran tullut lisää kokemusta, ja nyt heidän kanssaan on ilo työskennellä. Ei niin, etteikö myös muiden bändien kanssa, mutta sillä on eroa, onko bändi ollut kasassa 2 kuukautta vai esimerkiksi 5 vuotta...

Hmm... Polaris ollut lauteilla parikymmentä minuuttia, ja vielä olisi aikataulun mukaan jäljellä 50 minuuttia ennen seuraavaa taukoa. No, tuskinpa heillä niin paljoa on materiaalia, eli hyvällä tuurilla pääsee pakkaamaan hieman aiemmin kuin aikatauluun on merkattu. Se olisi varsin luksusta, sillä kotona ollaan kuitenkin joskus 3-4 välillä aamuyöllä... Nyt vain täytyy toivoa, että VIP:n jäsenet ovat jossain lähettyvillä, ja vaihto sujuu ripeästi. Tuossa joutuu kuitenkin taas muuttamaan rumpusetuppia aikasta rankalla kädellä.

Ja nyt tuli mieleen, että se rumpusubbari ei välttämättä olisi ollenkaan huono idea... Käy melkein sääliksi noita monitoreita, kun joutuvat niin kovaan rääkkiin. Etenkin juurikin tuo rumpalin monitori, kun haluavat sitä basaria niin järkyttävän paljon sinne. Tosin, nuo kulmat kyllä ovat nähneet maailmaa niin paljon, että eivät varmaan säikähdä hirveästi. :) Todennäköisesti suuri(n) (?) osa 80-luvun Gospel-bändeistä on ainakin jossain vaiheessa törmännyt noihin. Ainakin sen käsityksen olen saanut.

Siihen olen tyytyväinen, että muistin ottaa korvatulpat mukaan. Ja haaveilen päivä päivältä yhä enemmän kunnon tulpista. Nää kuuset on vähän hankalat kun pitäis luurejakin välillä käyttää... Monitoritiskillä desibelejä noin 100 pintaan (A hidas on käytössä täällä), parin metrin päässä soittajien keskellä varmaan 5 lisää. Tosin, tuo nyt on se RadioShackin halpismittari, mutta eiköhän se todellinenkin lukema muutaman desibelin sisään osu.

Vip lauteilla. Ihan positiivinen yllätys tämä poppoo. Ei niin, että se saisi allekirjoittaneen muuttamaan suhtautumistaan metalliräimeeseen, mutta... ;) Hyvin tuntuu jyräävän, ja soittajat kyllä ilmeisesti muutaman tunnin joskus kiduttaneet soittovehkeitään. On se kumma, mulla on tässä lavan vieressä vilu, ja lavalla näyttää hiki lentävän. Mutta eikös silloin keskiarvo ole ihan sopiva? Jaah, nähtävästi (tai siis kuultavasti) välispiikin mukaan bändi meinasi jättää saapumatta varsinaiselle keikalle. Oli takarengas irronnut 80 km/h vauhdissa kun olivat soundcheckin jälkeen lähteneet vähän ajelemaan. Niin, ja siis sen takia jättää saapumatta, että ilman pätevää kuskia eivät kuulemma välttämättä olisi enää yksissä kappaleissa. Elämä on välillä täynnä yllätyksiä. Jees, viimeinen biisi ennen encorea menossa, eiköhän tästä kohta päästä purkamaankin. Arviolta noin vartin etuajassa. En pistä pahakseni, kuten jo todettu.

Kaiken kaikkiaan muutenkin mennyt varsin jouhevasti monitorointi täällä. Juurikaan ei ole ollut kierto-ongelmia, ja erittäin pienillä muutoksilla selvitty kaikki vaihdot. Toki siis jokainen bändi haluaa omanlaisensa kuuntelun, mutta kun kaikkien bändien kokoonpano on 1-2 kitaraa, basso, rummut ja 1-3 laulua (joko kitaristit/basisti laulaa tai sitten ihan erillinen laulaja), ja bändit ovat käyttäneet ristiin toistensa kamoja, niin mikäs tässä. Enimmillään tullut ajettua monitoreihin 6 kanavaa (3 laulua, 2 kitaraa, basari) ja maksimissaan ollut 5 kulmaa noista 6:sta käytössä. Ainoastaan yhdelle bändille 2 kitarakanavaa ja bassokanava oli omat, muut bändit käyttivät kaikki samoja. Mutta, ihan kiva näinkin. Pelkäsin alunperin paljon pahempaa. Ihan hyvin tähän lavalle myös on mahduttu, pientä säätöä tietysti joutunut tekemään, mutta yllättävän pientä.

No nih, nyt on encore menossa. Josko tästä laittaisi koneen kiinni, ja alkaisi miettiä oman kioskin pakkaamista. 2231 näyttää kello nyt. Saas nähdä kuinka hyvin arvio kotiintuloajasta pitää paikkansa. :)

Tarina jatkuu kotisohvalta kirjoitellen. Purku meni joten kuten, mutta kun olisi ollut vielä yksi osaava käsipari apuna, niin se olisi ollut enemmän kuin bueno. Alkoi vaan olla sen verran väsynyttä, että ei jaksettu pakata autoa kunnolla, ja niinpä jouduimme ottamaan yhden ison muovilaatikon hyttiin. Mutta, kaikki mahtui kyllä onneksi kuitenkin kyytiin.

Niin joo, tulipa sitten kokeiltua yhden räkin kippausominaisuuksia. Eihän siinä muuten olisi ollut mitään vikaa, mutta kun kyseisen pyörällisen räkin päällä oli kaksi muuta räkkiä, ja no, niin... Mutta kuten Jonzu totesi "Caset ovat sitä varten, että suojaavat laitteita pudotuksissa." :) Ei kyllä jaksettu enää varastolla tutkia, että toimivatko nuo kaikki ilmassa lennelleet monitoripäätteet, mutta toivottavasti toimivat. Ei niihin kyllä mitään kovin pahoja kolhuja näyttänyt tulleen, vaikka kivilattia oli varmaan aika kova puolentoista metrin pudotuksen jälkeen.

Paikalliset roudarit (eli siis tapahtuman järjestäjät kavereineen) ihmettelivät huumorintajuamme. Ei siinä oikein muuta voinut kuin todeta, että se on ainoa tapa selvitä selväjärkisenä näistä hommista. Tuntuivat ymmärtävän yskän...

Kotona oltiin ihan liian myöhään (vai aikaisin?) sillä katsoin kelloa viimeisen kerran 0440 ennen pään rojauttamista tyynyyn. Vielä kun paremmalla puoliskolla nousi tuossa aamuyöstä kova kuume, jonka takia jouduin n. tunnin välein heräämään ja hakemaan juotavaa, kuumemittaria yms ja herätys oli lopulta 0930, niin ei liene vaikeaa arvata vireystilaa. Toisaalta, itsehän sitä on työnsä valinnut, aina olisi mahdollista siirtyä täysin virka-aikana oleviin konttorihommiin... ;)

Ja sitten se kuvitus.



Ilmeisesti jollain mennyt hermot kun kitaraständit ovat aina hukassa... Varsin hyvä idea kuitenkin.



Se on kiva miksaajan (tai valomiehen) huomata, että puhuja seisookin lattialla, johon ei ole yhtään suunnattu valoja. No, onneksi näistä nykyisistä pienistäkin taskulampuista irtoaa valoa jonkin verran, niin saa edes vähän puhujan naamaa valaistua... Voihan sen hakuvalon tietysti noinkin toteuttaa... ;)



Jaa miten niin oli taas savua monitoripisteelläkin? No, tällä kertaa oli kuitenkin käytössä ihan riittävän kokoinen pöytä, niin mahtui sille kaikki tarvittavat (=siis läppäri pasianssin pelaamista varten, eiku.... ;)



Huomaa oikeaoppinen(?) haara-asento, mannekiinina Vip, ainakin ilmeisesti.



Joskus tulee näitä ihan kivoja kuvia sattumalta. Kuvassa Lumina Polariksen tai Sotahuudon kitaristi. Korjatkaa jos olen väärässä.



Sotahuuto oli naamioinut oikeastaan kaiken minkä pystyy (vahvistimet, rummut yms). Mikäs siinä, sopii toisaalta kyllä teemaan...



Lumina Polariksen rumpali syvässä sinessä.



Vipin rumpali kokee valaistumisen.

Tällä hetkellä keikkakalenteri ammottaa aika tyhjänä. Vielä on 1-2 TV-kuvausta Saalemilla edessä tänä syksynä, ja ensi vuoden puolella sitten King's Kidsien vuotuinen tapahtuma. Viimeksi toimin ääniohjattuna kaukosäätimenä, saa nähdä mikä tällä kertaa on titteli... :)

Kiitos. Ja anteeksi.