Allekirjoittaneella keikkailu kuuluu vielä tällä hetkellä "vain" harrastusten joukkoon. Tai no, kyllähän sitä oma äänifirma on tämän vuoden alusta lähtien ollut, mutta siis kuitenkin. Niinpä keikkojakaan ei välillä ole juurikaan ollut, keskimäärin 1-2/kk. Mutta tällä hetkellä meinaa painaa pieni keikkaputkentulehdus päälle. Ei se huono asia kuitenkaan ole. :)

Pori 27.4.
0730 oli Pasi hakemassa mua kotoa. Tai jotain noita aikoja suurin piirtein. Varastolla selvisi, että emme olleetkaan saaneet sitä autoa mikä piti, vaan oli tullut isompi Sprinter. Mutta onneksi näin pääsi käymään, sillä ei siihen pienempään tavaratilaan olisi kalusto mahtunutkaan. Tämäkin tuli ihan täyteen, vaikka kyseessä oli isoin Sprinter isoimmalla mahdollisella tavaratilalla, joka tietysti kääntäen tarkoittaa hytin minimaalista kokoa. Onneksi kukaan meistä ei ole pitkäjalkainen, nytkin sai istua jalat solmussa nimittäin...

Tuli myöskin huomattua, että kuumeessa ei ole kivaa roudata... Oli kyllä harvinaisen vetämätön ja huono olo koko päivän, puhumattakaan siitä järkyttävästä hikoilusta, mikä tuosta kuumeesta taas aiheutui... Onneksi tällä keikalla oli hieman useampi roudari, niin selvisimme kuitenkin hengissä. Sinällään kyllä koomista, että mukana oli vain äänimiehiä, mutta valot ja videoscreen (pari kameraa oli tietokoneelta ajettavien laulun sanojen lisäksi käytössä) eivät ole näissä tilaisuuksissa koskaan (tai ainakaan pitkään aikaan) toimineet niin hyvin. Tosin, hieman eri meininki tehdä "kunnon" valokalustolla järkevän näköistä videokuvaakin, joten kovin reilu tuo vertailu ei tosiaankaan ollut. Kuitenkin jotenkin koomista tuo. :) Ai niin, Nokia Mission tilaisuudesta oli siis kyse ja paikkana Porin urheilutalo tms. Aika veikeä paikka, kun toisessa kerrokksessa oli koko ensimmäisen kerroksen kiertävä juoksurata ja sitten myöskin istumapaikkoja.

Kotona tuli sitten oltua siinä 0428, eli juuri sopivan mittainen päivä kuumeiselle roudaajalle. Aamulla mittari näytti vaivaiset 38 kun tarkistin tilanteen. Siinä se sitten pyörikin 37-38 tienoilla maanantaihin asti, mutta eihän sitä täysin pystynyt lepäämään  vaikka olisi pitänyt. Onneksi kuitenkin edes vähän.  Vielä kun rakasta vaimoni jouduin kyyditsemään terveysasemalle päivystykseen, niin voimat oli aika hyvin kyllä poissa. Ei, kuumeisena autolla ajaminenkaan ei aina ole niin kovin herkkua.

30.4. Karhula
Maanantaiaamu valkeni flunssaisena. Aamulla kävin koulun terveysasemalla (Yths on enemmän kuin jees näin opiskelijan näkökulmasta), mutta eihän sitä lääkäriin ehtinyt päästä. Käskivät vain ottaa löysästi ja lepäilemään. En sitten viitsinyt kertoa, että keikkapäivä oli edessä... Mutta kun autossa istutaan 3-4h suuntaansa ja keikankaan aikana ei paljoa tule hilluttua, niin eikös siinä ole lepoa kylliksi? :)

Onneksi varastolla piti olla vasta yhdeksän aikoihin, niin oli sitten inhimillisempi herätys kuin perjantaina. Tänään oli mukana koko perhe Jonzun lisäksi, kun Saana-Maarit lähti mukaan ja pakkohan se oli virallinen keikkamaskottimme ottaa mukaan kun ei tuo ihana colliemme olisi yksin pärjännyt kotona. Onneksi oli isompi hytti keikka-autossa tällä kertaa, niin mahtui ihan hyvin kaikki tavarat ja matkaajat kyytiin. Nyt oli myös vakionopeudensäädin, ilmastointi sekä keskuslukitus, mitä luksusta. :) GPS on myöskin varsin kiva väline, tosin eipä sitten oikein osaa muille kertoa sopivaa reittiä, kun on itse vain seurannut laitteen ohjeita...

Keikkapaikka olisi voinut olla paljon parempikin. Valitettavasti kuorolavan takia se piti kääntää pitkittäin, joka taas aiheutti kaiuttimiemme riittämättömyyden. Tästä tuli yleisöltäkin palautetta, mutta minkäs teet... Jonzu vain vähän valitti, että ei taas Jippiitä, kun oli vielä joutunut sunnuntainakin miksaamaan sitä Tampereella. Kuulemma se kuukauden rundi viime syksynä ko. projektin mukana oli ollut ihan riittävästi. ;)

Paluumatkalla Ruotsinpyhtään ABC:lla tuli kyllä koettua vaihteeksi erittäin huonoa asiakaspalvelua. Jonzu yritti vähän venytellä selkäänsä, mutta "Kotona loikoillaan, tämä on ravintola joten nouse istumaan." En tiedä pelkäsivätkö kaverin sammuvan penkille vai mitä, mutta kyllä se silti oli aika epäkohteliasta. En sitten viitsinyt mainita tarjoilijalle, että kyseessä oli kuskimme, joten tuskin oli pelkoa sammumisesta... ;) Lisäksi ranskalaiset olivat mallia, joita olisi voinut melkein käyttää nauloina. Ei ole kyllä aiemmin tullut niin kovia ja kuivia vastaan... Oli myös aika jännä fiilis ajella tuolla päin Suomea kun kyltit on vähintään suomeksi ja ruotsiksi, paikoitellen lisäksi venäjäksi.

Tavaroitten purkaminen autosta varastoon sujui tyypilliseen tapaan nopeasti ja kotona oltiin Saana-Maaritin kanssa joskus 0132. Nukkumaan siitä sitten noin puolen tunnin päästä.

Tampere 1.5.
Taas vaihteeksi yöunet jäivät ihan liian lyhyiksi kun piti olla Aleksanterinkirkolla 0930. Sai sitä nyt kuutisen tuntia nukuttua, mutta kun oli vieläkin toipilaana, niin meinasi hieman väsyttää.

<avautumismoodi>Miksi ihmeessä voi olla niin hankalaa toimittaa miksaajille tarvittavia tietoja etukäteen... Meille toimitetuissa lapuissa puhuttiin yhdestä bändistä. Paikan päällä luimme ohjelmasta, että olisi myös lauluryhmä Dominikaanisesta tasavallasta. Oikeasti tuo vielä osoittautui espanjankieliseksi bändiksi sekä erilliseksi inka-ryhmäksi. Kun saisi edes jotenkin kattavan listan esiintyvistä ryhmistä sekä ryhmien kokoonpanot, niin se olisi kiva. Vielä kun joku hoksaisi kertoa, että viidestä laulajasta 1 on rumpali, toinen pianisti ja kolmas basisti. Helpottaisi vain todella paljon pystytysvaiheessa kun osaisi viedä mikit edes periaatteessa oikealle suunnalla lavaa... Mutta kun ei.</avautumismoodi>

Veikkaanpa, että tuosta asiasta tulee vielä toisinaan kirjoiteltua jotain, joten jatketaan nyt eteenpäin. Akustiikaltaan Aleksanterinkirkko on näitä normaaleja vanhoja kivikirkkoja, eli kyllä siellä urut toimivat, mutta... Vielä kun kaikilla ryhmillä lyömäsoitinosasto/perkussiot näyttelivät varsin suurta osuutta, niin lopputulosta ei liene vaikea arvata. Jonzu kyllä yritti monta kertaa saada mua mikserin taakse, mutta flunssan takia huvitti entistä vähemmän, varsinkin kun tiesi ettei lopputulokseen todellakaan pystyisi olemaan tyytyväinen. Näin jälkeenpäin ajateltuna olisi ehkä sittenkin pitänyt miksata, niin olisi saanut Jonzu vähän taukoa, mutta se on mennyttä nyt. Ehkä seuraavalla kerralla...

Nyt muutama päivä lepoa ja perjantaina sitten bändikilpailuja kuuntelemaan. Tai siis, roudarihan mä siellä(kin) olen, mutta keikka taitaa mennä kuunnellessa. Täytynee ottaa korvatulpat mukaan...