Että semmoinen viikonloppu. Oli taas niitä keikkoja, joiden aikana tulee mietittyä, että olenkohan nyt oikeasti oikeassa paikassa näitä äänihommia tekemässä, ja onko se oikeasti se, mitä haluan tehdä. Ai kuinka niin? No, asiat olisivat kauniisti sanottuna voineet mennä hieman paremminkin.

Ensinnäkin, kun järjestetään kolmen päivän tapahtuma tuollaisella paikalla, niin olisi ihan suotavaa, että aikataulutus ja ohjelmasuunnittelu olisivat kunnossa, ja niistä pidettäisiin kiinni. Toisekseen, olisi enemmän kuin positiivista, jos paikalla olisi järjestävän tahon puolesta henkilö, joka tietää käytännön järjestelyistä/vastuista/yms jotain, erityisesti siinä vaiheessa kun polisiit tulevat kyselemään asioiden perään. Yövartiointi tulisi myös hoitaa kunnialla, mutta onneksi mitään ei tällä(kään) kertaa hajonnut. Itse myös sijoittaisin enemmän järjestyksenvalvojia joka puolelle aluetta, etenkin kun kyseessä oli osittain myös "kadunmiehille ja -naisille" suunattu tapahtuma. Eivät heistä tietystikään kaikki käyttäyty ongelmallisesti, mutta aina joukkoon mahtuu näitä hieman liikaa virvokkeita nauttineita henkilöitä, joiden käytös voi toisinaan olla aika pelottavaa sekä häiritsevää. </avautuminen> :)

Mutta siis, asiaan. Paikkana oli teltta Tampereen keskustorilla. Tiesimme kyllä, ettei se mikään kauhean iso ole, mutta ihan tähän emme kuitenkaan olleet varautuneet. Alunperin meille piti tulla etutrussi, johon olisi tullut valoja+PA-kaapit, mutta jostain kumman syystä se sitten jäikin tulematta... ;)



Lava oli siis niin korkea, että siellä kävellessään piti varoa lyömästä päätään teltan kattoon. Lisäksi se oli melkein kiinni takaseinässä, eikä sivuillakaan mitenkään hirveästi ollut tilaa. Ei näin.

Mutta ei siinä mitään. Saimme kuitenkin setin suurin piirtein ajoissa kasaan, mutta olisi myös ollut kiva tietää aikataulusta jotain. Päivä mentiin siis lähes arpomalla läpi. Ketään juontajia ei näkynyt juuri missään vaiheessa ennen iltaa, ja bändit aloittivat metelöintinsä sitten jossain vaiheessa spiikaten itsensä samalla sisään lavalle. Siitäkin onneksi selvittiin. Mitä nyt illalla tuli hieman vettä, johon emme jostain syystä olleet ihan täysin varautuneet, viikonlopun kun piti olla kuiva... Seuraavassa jotain kuvia monitorilandian tienoilta vesisateen aikana. Kyllähän se telttamuovi piti vettä, mutta kun sitä tuli maata pitkin aikaa hyvällä tahdilla...







Toista perässäni: "Suomessa ulkokeikoilla _mitään_ _ei_ saa jättää suoraan maahan kiinni. Erityisesti kaiuttimien yms. alle pitää laittaa edes jotain kapulaa." No, onneksi tuo kuuro sattui päälle tilaisuuksien välissä, niin epätoivoinen yrityksemme saada kaiutinpinot edes vähän irti maasta ei häirinnyt liikaa minkään bändin vetoa tai puheita.

Kuten jo tuli todettua, lava oli vähän turhan korkea, eikä myöskään sivussa ollut tarpeeksi tilaa, joten monitorilandian sijoittelu oli vähän epäoptimaalinen. Toisaalta, koskas se olisi täysin optimaalisesti sijoitettu, ainakaan pienemmillä keikoilla?





Kun perjantaina pääsi illalla kotiin, olin niin rikki etten muista koska viimeksi olisin ollut. Päällimmäisenä ajatuksena oli vain, että kunhan nyt jotenkin selviäisi viikonlopusta hengissä... Perjantaina oli vielä kaikenlisäksi selvinnyt, että lauantaina olisi ohjelmassa Egoeimi. Tutkimme Jonzun kanssa tapahtuman sivuilta tulostettua ohjelmaa (joka muuten oli ainoa tietomme tulevista jutuista...) ja sinne oli ilmestynyt Egoeimi ihan parin päivän sisällä. Olisi tietysti ollut ihan kiva tietää asiasta jotain...

Lauantai valkeni aurinkoisena, mutta henkilökohtaisten juttujen takia stressi oli ihan liian korkealla alkupäivästä. Onneksi nämä asiat selvisivät päivän kuluessa, niin pystyi taas tekemään edes jotenkin töitä. Perjantaina vaivannut hajotus oli laskenut kummasti yön aikana, joten ihan hyvällä fiiliksellä sitä tuli illasta paiskittua hommia. Egoeimistäkin selvittiin hengissä, vaikke tulivat korvanappien[1] kanssa paikalle. Onneksi heillä oli tuota varten oma monitoritiskinsä, jossa asetukset edes sinne päin kohdallaan, ja olivat tottuneet itse vääntämään potikat oikeaan asentoon, niin mikäs siinä oli keikkaa kuunnellessa. Ai niin, olin siis monitorimiksaajana taas kerran, jos joku ei sitä ole jo arvannut. Tässä taidonnäyte Egoeimin pojilta:



[1] Monitorointi voidaan käytännössä hoitaa kahdella tavalla (jos siis muusikot eivät jo muuten kuule itseään sekä toisiaan tarpeeksi hyvin). Perinteinen tapa on kantaa lavalla erinäinen kasa monitorikaiuttimia, joista sitten ajetaan tarpeellisia ääniä ulos. Muuten ihan hyvä tapa, mutta lisää vain lavameteliä usein kohtuuttomasti, joka taas vuorostaan pakottaa miksaajan nostamaan saliin tulevan signaalin (=melun) tasoa, ja ja ja... Nykyään onneksi yhä useammalla bändillä näkee korvamonitorointia käytössä. Siinä signaali ajetaan kuulokkeisiin, jolloin ei tarvitse noita monitorikaiuttimia välttämättä roudata paikalle. Lavameteli siis vähenee huomattavasti, ja tämän voi oikeasti huomata kohtalaisenkin helposti. Tosin, ei ne korvanapitkaan onni ja autuus aina ole, mutta varsin hyvä vaihtoehto kuitenkin.

Sunnuntaina aamulla tuli koettua ei niin hyvin onnistuneen ohjelmasuunnittelun vaikutuksia. Ei, ei todellakaan kannata laittaa romanimusiikkiryhmää ja nuorisolle suunnattua isot peruukit päässä soittavaa groovepoppoota samaan tilaisuuteen, eteenkään sunnuntaina klo 10-12. Ai kuinka niin? No, seuraavassa pari kuvaa tuon jälkimmäisen bändin, eli Shank's Maren setin ajalta. Kertovat ehkä jotain tapahtuneesta:





No, toisaalta. Harva bändi pystyy kehuskelemaan vetäneensä pa-treenit Tampereen keskustorilla... Kyllä, jälkimmäinen kuva on otettu ihan teltan takaa ja keikan aikana. :)

En muista milloin tuon seuraavan kuvan otin, mutta aika tummat pilvet silloin kyllä taivaalla oli. Jotenkin vielä korostuu sopivasti tuossa kuvassa kontrastiero.



Tulipa tuo seuraavakin nyt nähtyä, ja harmittaa kun en itse hoksannut asiaa Nastolan keikalla. Se on siis Jonzun uuden Driverackin, joka tosiaan saatiin juuri Nastolan keikalle, etupaneelista otettu kuva. Eihän tuo nyt iso vika ole, mutta kuitenkin.... Ja ei, nyt en tarkoita tuota suttua näytössä, vaan erästä toista juttua. Vinkkinä, näytössä näkyvät tekstit ovat kyllä ihan oikein päin.



Seuraavassa pari kuvaa, joista voi yrittää arvailla mistä ovat. Ei pitäisi olla hirveän vaikeita, jos yhtään on ollut tekemisissä muun kuin yhden tietyn kaluston kanssa.





Saimme kaluston onnellisesti sunnuntaina pakettiin, vaikka telttakin lähti päältä purun aikana. Onneksi ei kuitenkaan satanut. Sen jälkeen piti vielä käydä Jonzun porukoitten mökillä saunomassa, ja kun kotiin pääsi puolen yön aikaan, niin oli aika väsynyt. Tosin, ei niin väsynyt kuin aamulla, kello soi Saana-Maaritin töiden takia 0530. Meinasi olla vähän tuskaa se herääminen.

Noin, nyt on keikkaputki sitten saatu hoidettua alta pois. Seuraavaa keikkaa ei vielä ole tiedossa, mutta eiköhän sieltä jossain vaiheessa jotain tule. Ainakin toivottavasti...

Siihen asti, jos ei mitään yllättävää ilmene, Tampere vaikenee.