Saas nähdä minkälaiset lopputekstit tähän jaksoon tulee. Ai kuinka niin? No, harvassa ohjelmassa varmaankaan lennossa vaihdetaan ensimmäisen 10 min aikana kuvatarkkailija->kuvamiksaaja, kuvamiksaaja->ohjaaja, ohjaaja->lavakamera, lavakamera->kuvatarkkailija. Tuo vaihdos oli pakko tehdä, kun kameroiden väri- yms säädöt oli ihan mettässä. Tosin, ennen kuin kameroiden säätöjä pystyi järkevästi alkaa tehdä, niin piti säätää monitorit kuntoon. Aika hankala säätää kuvaa kun tarkkaamon 6 kuvaa (5 monitoria+tietokoneelle kaapattu versio) näyttävät kaikki erilaisilta...

Mutta siis, viikonloppu oli varsin tapahtumarikas ja täynnä säätöä, joten josko aloitettaisiin vaikka alusta. Olin perjantaina ajelemassa Jonzun varastolle hakemaan tavaroita, kun kuulin, että Jonzu oli unohtanut koko asian. No, sain sentään tuolla reisulla Ideaparkista ostettua ne pari kirjaa, jotka halusin. Siitä sitten auton nokka kohti Tampereen Matkahuoltoa, josta yksi mahdollisesti ehkä kenties tarvittava kaapeli mukaan. Matkahuollon pihassa tuli viestiä, että seurakunnan varkkiporukka oli vallannut siksi illaksi ylisalin, mutta ajattelin kuitenkin mennä katsomaan, jos kasaus vaikka onnistuisi. Saalemille päästyä oli pakko kuitenkin todeta tilanteen mahdottomuus, kantaa alakertaan ainoastaan jotain pientä, ja painua kotiin masentumaan. Illalla piti toki vielä käydä Jonzun varastolta ne tarvittavat kaapelit. Eli, päivän saldo: 2,5 tunnin ja 50 kilometrin verran ihan turhaa säätöä. Jotenkin oli jo sellainen olo tässä vaiheessa, että mitähän seuraavaksi.

Lauantaiaamu valkeni kauniina. Ja kaikkea muuta kivaa hömpänpömppää. :) Onneksi Sampsa oli luvannut tulla auttamaan mua kasauksessa, vaikka sillä piti olla vapaaviikonloppu, niin ei ollut ihan niin hirveä paniikki päällä. Kalusto oli nimittäin ollut edellisenä viikonloppuna Maata Näkyvissä-festareilla käytössä, ja lisäksi uusia laitteita oli tullut, joten pientä epävarmuutta laitteiden käytöstä ja toiminnasta oli ilmassa.  No, eipä siinä mitään. Roudaus sujui varsin mallikkaasti, ja pari ensimmäistä kameraakin saatiin säädettyä suurin piirtein kuntoon. Mutta sitten viimeisen kameran kohdalla tulikin ongelmia. Kuva oli ihan vaaleanpunainen. Vaikka joulu olikin tulossa, ja ohjelma ajettaisiin joulun aikaan ulos, niin ei tuo silti oikein tuntunut hyvältä idealta...

Muutaman tunnin säätöoperaation jälkeen oli pakko nostaa kädet pystyyn. Kuvat olivat vieläkin vaalenpunaisia, mutta nyt ne olivat suurin piirtein samaan suuntaan kaikki, eli editoinnissa vain sopiva värinkorjaus koko ohjelman päälle, niin hyvä tulisi. Tosin, kameroiden aukkoja ei pystynyt avaamaan täysin auki, vaan aina tarpeeksi säädintä nostaessa kuva värähti ihan kuin olisi hetkellisesti sammunut ja vaalenpunaisuusprosentti kasvoi huomattavasti. Aukkoa pienentäessä taas sama värähdys ja punaisuuden äkillinen väheneminen. Vielä oli ratkaisematta myös se, että kuinka kuvatarkkailija saisi vaihdettua oman monitorinsa kuvaa. Siinä näkyi nimittäin ainoastaan skooppi ja/tai uloslähtevä kuva. Ei kovinkaan mukava tilanne kuvatarkkailijan työtehon kannalta. Todettiin kuitenkin, että näillä nyt pitäisi mennä. Sampsakin joutui tässä vaiheessa poistumaan taistelutantereelta.

Muutakin kuvausväkeä oli jo valunut paikalle ja naureskeltiin vähän tuolle söpölle kuvalle, mutta ei kukaan tainnut oikeasti pitää tilannetta kovinkaan huvittavana. Sen verran epävarmuutta tuo kuitenkin loi ilmaan. Kuvassa ilmeni muitakin ongelmia, mutta onneksi nuo saatiin korjattua vaihtamalla käyttöön tuo Matkahuollosta hakemani kaapeli. Onneksi ehdin sen hakea, muuten olisi voinut alkaa ärsyttää oikeasti. Nytkin kun meinasi olla stressitaso aika korkealla. Yritin vielä viimeiset säädöt tehdä kuviin, mutta ei se lopputulos oikein vakuuttanut.

Markus (eräs kameramiehistämme ja joskus myös ohjaajana esiintynyt) saapui jossain vaiheessa iltapäivää taloon, ja syöksyi ongelman kuultuaan kameroiden säätöjen kimppuun. Pienen ja tuskaisen operaation jälkeen ne olivatkin jo huomattavasti lähempänä haluttua lopputulosta, joten tilanne vähän helpotti. Ja kun Ossikin lopulta keksi missä tuo kuvatarkkailijan vika oli piilossa, niin homma alkoi näyttää varsin hyvältä.

Kunnes sitten kotti h-hetki, ja huomattiin tosiaan, että silloisilla säädöillä ei olisi saatu mitään järkevää aikaan. No, eipä siinä, kun sattui paikalla olemaan kaveri, jolla oli vähän enemmän kokemusta kuvan säätämisestä kuin allekirjoittaneella, niin tuostakin lopulta selvittiin.  Ja loppukuvausten aikana saatiin erittäin hyvää jälkeä aikaan. Vaikka ohjaajamme antavat palautetta kun joku ei toimi, niin kyllä sitten taas vastavuoroisesti asioiden toimiessa ja onnistuessa tulee siitäkin palautetta. Tälläkin kerralla melkein koko tarkaamon henkilökunta hurrasi muutamaan otteeseen. Toivottavasti nyt nuo pätkät ovat sopivassa kohdassa, että ne voi jättää lopulliseen ohjelmaan...

Illalla oli aika väsynyt olo, ja hieman turhautunut, kun ei oikein ollut osannut omia hommiaan kunnolla. Mutta eivät ainakaan vielä olleet potkimassa allekirjoittanutta ulos tiimistä, joten eiköhän se tästä... ;)

Ps. Jos sattuu kiinnostamaan, niin tämä jakso tullee ulos TV7:lta ilmeisesti 27.12. klo 21. Ja sen voi katsoa silloin myös netin kautta, vaatii tosin ilmaisen rekisteröitymisen.

Pps. Ja Onnittelut(tm) Tuomolle ja Minnalle hyvän ratkaisun johdosta! Voitte arvata, että harmitti kun olin päivää ennen hääkutsun saamista lupautunut hoitamaan tämän kerran käyttiksen hommat... Mutta, elämä on joskus tätä.

Loppuun voisin vielä laittaa jokusen kaverin ottaman kuvan aiemmista WakeUpeista, niin myös blogin (mahdolliset) lukijat saavat hieman kuvaa siitä, minkälaista tavaraa tuolla tehdään. Kuvat ovat 6.10. ja 3.11. pidetyistä WakeUpeista, jotka molemmat myös kuvattiin TV7:lle. Kiitokset Kultalan Heikille kuvista!