Juhlat ovat jo yli puolen välin, joten tähän väliin sopii varmaan hyvin tervehdys maskotiltani Sissi-nallelta, joka majailee jossain päin miksausaitiota (lähes) joka keikalla. Taustalla näkyvässä läppärissä pyörii SmaartLive tallentamassa desibelilogia. Kun otetaan sekunnin välein talteen lukema, niin voi sitten jälkeenpäin ihmetellä, että kuinka kovaa sitä milloinkin soitettiin. Ajattelin tänään ainakin aluksi laittaa vähän kuvia esille, kun niitä kerran tuli otettua. Ja sain ne jopa siirrettyä koneellekin, mikä on aikamoinen ihme kyllä.

Bändeille on myös tarjottu mahdollisuus ihan esiintymiseen, ja se tapahtuu Gospel-rekan lavalla. Rekka on ollut yksi pahimmista melulähteistä alueella, koska muualla ei niinkään soiteta esittävää musiikkia, vaan enemmänkin yhteislaulutyyppistä (kyllä, luen myös ylistysteltan tuohon kastiin), jolloin äänenpaineet yleensä ovat vähän hillitymmät. Tosin, ilmeisesti rekallakin ollaan pysytty rajojen sisällä tänä vuonna, mutta alapäätä tulee edelleen kohtalaisen paljon. Se tosin ei ole kyllä mielestäni rekan omien miksaajien vika, vaan bändit haluavat tietynlaista äänimaailmaa. No, mielenkiintoista nähdä kuinka paljon tuosta aiheutuu tänä vuonna puintia kahvipöytäkeskusteluissa ja muissa vastaavissa medioissa. :)

Seuraavassa kuvissa esiintyvät ylistysteltan ja pääteltan (tuossa järjestyksessä) miksausaitiot. Se kuitenkin kiinnostanee ainakin jonkin verran blogiani mahdollisesti lukevia miksaajanplanttuja. ;) Itse en kyllä rakentaisi ihan noin korkeaa baabelin tornia kuin ylistysteltan kuvassa, pääteltan aitio on jo lähempänä omaa mieltymystäni, mutta meitä on tietysti moneen lähtöön. Vaikka miksausaitio pilaakin takana istuvien näkymät, niin ei niistä ehdoin tahdoin tarvitse yrittää tehdä vielä huonompia.

Ylistysteltan PA toimi mielestäni varsin mukavasti kun pyörähdin siellä tänään aamupäivällä.

Mutta hei, eikös tuo meidän kaiutinkonfiguraatiomme näytä jotenkin jo tutulta??? Meillä se vain ei toimi ihan niin hyvin, jostain syystä. *huokaus* Ei aina voi onnistua. Pitäisi saada kaiuttimia tiltattua vielä enemmän, mutta ei onnistu nykyisellä ripustuskalustolla, koska ei saa kiristettyä ruuveja tarpeeksi kireälle pyöreän putken ympärille. Se meinaa koko ajan valua enemmän vaakatasoon. No, tällainen ratkaisu tänä vuonna, saa nähdä mitä ensi vuonna on vuorossa.

Ai niin, tänään oli tosiaan se radiokokous, joka tulee YLEltä ulos sunnuntaina illalla. Toinen YLEn kavereista oli mukana myös viime vuonna, joten homma sujui melkein jo rutiinilla. Olivat myös varsin mukavia kavereita, ja heidän kanssaan oli ilo työskennellä. Suuret kiitokset sinne päin vielä kerran! Tekniikan osalta vaihto aamun lastenkokouksesta tuohon radiokokoukseen sujui varsin mallikkaasti, mitä nyt puhujamikiksi aiottu Neumannin joku kapula jouduttiin vaihtamaan Jonzun Shure Beta87C:hen pahan kuminan takia. Joskus näinkin päin, että huomattavasti halvempi mikki toimii huomattavasti paremmin. Tosin, taisivat viimekin vuonna tykätä noista mikeistä... Olivat tänä vuonna liikenteessä hieman pienemmällä autolla kuin viimeksi. Tässä vain joutui kelaamaan kaapelit käsin takaisin keloille, siinä viime vuotisessa kelat olivat sähköllä toimivia.

Pitäisiköhän omiinkiin salkkuihin teippailla tuollaiset merkinnät: ”Stop! Pohja. Älä avaa.” Ihan hyvä idea kyllä, ison mikkisalkun avaaminen väärältä puolelta kun ei ole koskaan mikään kiva juttu.

Se meinasi nauhoituksen aikana hieman jännittää, kun illan lastenkokousta varten olivat täyttäneet muutaman kymmenen kaasupalloa ja tuoneet säilytykseen lavan taakse. Ennen kokousta niistä puhkesi varmaan kymmenkunta ja heti nauhoituksen päätyttyä ainakin yksi, mutta nauhoituksen aikana ei yhtään. Joskus asiat vain onnistuvat. :) Tosin, muuta häiriötä oli sitten senkin edestä. Muutamaan kertaan ajettiin autolla/traktorilla ihan teltan vierestä, ja lisäksi pääteltassa olleen Jippii-tilaisuuden Rauhanruhtinas-biisin kitarariffit kuuluivat meille asti. Luonnollisesti myös basso-osasto tuli meillekin, mutta tuo kitara oli jo aika kummallinen. Etenkin kun olivat turvallisesti pysyneet rajojen sisällä koko ajan. Huomio luonnollisesti kirjattiin ylös ensi vuoden ohjelman suunnittelua varten, jos vaikka pystyisivät jotenkin muuttamaan tilaisuuksien ajoituksia, tai jotain.

Mutta, taitaa olla viksuinta alkaa siirtyä unten maille. Aamulla on taas ihan liian aikainen herätys, ja allekirjoittanut ilmeisesti joutuu vieläpä miksaamaan huomisen tilaisuudet. Pitäisi myös ehtiä kavereiden Majsema-nimistä bändiä käydä kuuntelemassa. Onneksi toinen setti osuu sopivasti sellaiseen aikaan, että silloin kai periaatteessa pitäisi olla taukoa. Huomiseen!