Herätys 0455, ja kun edellisenä iltana oli mennyt kyläilyn ja tietokoneen korjauksen takia vähän turhan myöhään (joskus 00-01 tienoilla pääsin nukkumaan), niin ei kovin hehkeältä tuntunut olo tuossa vaiheessa. Onneksi auto oli taas kerran pakattu jo edellisenä iltana, niin ei tarvinnut sitä enää käydä säätämään. Niin, taisin valittaa, että Porissa oli auto täynnä. No, olisinpa vain pysynyt hiljaa. Sinne olisi nimittäin saanut kalustoa vielä mahtumaankin. Nyt ei. Ainakin tulomatkalla edes yhden alumiinisalkun lisääminen tavaratilaan olisi ollut käytännössä mahdotonta. Niin, ja myös ohjaamossa oli jonkin verran tavaroita. No, toivottavasti saadaan pakattua vähän paremmmin kun lähdetään. Siksi tuossa muodossa, että kirjoittelen tätä keikalta. Kyseessä on kaksi erillistä tapahtumaa peräkkäisinä päivinä, mutta onneksi samassa salissa, ja onneksi kalusto saada jäädä paikalleen.

Ensimmäisenä päivänä oli vuorossa Habakuk ja kaksi koulukonserttia. Sali on pienehkö, ja luonnollisestikin toisessa kerroksessa (tosin, onneksi on hissi...), mutta yllättävän hyvä akustiikaltaan. Tai siis, voisi olla paaaaaljonkin pahempi. Lavalla on paljon kankaita roikkumassa, salissa korkeat poikkipalkit katossa, ja ilmeisesti jotain akustiikkalevyn tapaisia koko katon matkalta. Ei paha.

Kommunikaatio-ongelmien takia olimme paikalla liian ajoissa, mutta sehän nyt ei ole ollenkaan huono asia niin päin. Olipa sitten aikaa kasailla ja säätää. Ärsyttää vaan kun ei saanut kunnon läppäriä mukaan, niin eipä sitten oikein voinut mittailla noita monitoreja. No, onhan sitä ennenkin tehty monitorit korvakuulolta... :) Ihan vakavasti jos otetaan, niin ei ne laitteet saisi olla itsetarkoitus, eikä sitä hyvää tulosta saada millään mittalaitteilla aikaan, jos niitä ei osaa käyttää. Niin, ja korva on kuitenkin edelleen se, joka ratkaisee, loppujen lopuksi.

Habakukin kanssa on kyllä varsin mukava tehdä töitä, sen verran asiallisia sällejä on siinä bändissä. Ja kun osaavat vielä kaiken lisäksi soittaa yhteen, niin eihän siinä mitään. Ja musiikkikin on hyvää, ei ole liian räminää ja räiskettä mun makuun. Sellaista saa kuulla ihan tarpeeksi keikoilla muutenkin.

Niin. Mitähän sitten. Kotiin päästiin lähtemään joskus vähän ennen kolmea. Alunperin Jonzun piti viedä mut ensin kotiin ja mennä vasta sitten varastolle antamaan kalustoa eräälle artistille. Pirkkalan ABC:n kohdalla oli kuitenkin jo niin pahasti seisova jono, että todettiin paremmaksi ottaa oikoreitti Lempäälään ja käydä ensin varastolla. Oli todennäköisesti melkein nopeampi reitti sillä tavalla... Kotona olin lopulta joskus vähän ennen kuutta. Sitten vähän kotielämää, Leijonakuningas 3:n katsominen (on muuten hyvä leffa, mutta alkuperäinen Leijonakuningas on parempi olla nähtynä...), ja tutimaan.



Oho, kuinkas sitä näin pääsi käymään, että allekirjoittanut joutui kuvaan. :-o Kuten kuvasta voi nähdä, lava ei ollut mikään järjettömän kokoinen.



Heh, piti taas kokeilla jotain uutta. Tiedä sitten, onko tuossa mitään järkeä?




Kuinkas sattuikaan. Miksaajien puhelimet tuossa, eivätkä kaikki edes ole mitään kytkykauppahärveleitä.



Löytyi tuollainen pieni peilipallo lavalta, niin ajattelin tarjota sitä solistin mikkiin. Kyllä se siinä jonkin aikaa pysyi, mutta jossain vaiheessa keikkaa oli lentänyt Nevadaan.





Ja sitten ne pakolliset keikkakuvat. Taidonnäyte a'la Habakuk.



Jaa miten niin savua? Onneksi ei ollut palohälyttimiä... ;)